Mä oon mä

Niin kuin aina, tavoitteet ja keinot on muuttuneet tässä matkan varrella ja nyt mennään enimmäkseen rautapallojen tahtiin. Taisin tuumia ääneen tuossa taannoin Hyvinkäällä (pikku punkuissa ja hyvän ruuan äärellä), että tarvis kai sitä kisaamista lähtee jossain vaiheessa kokeileen. Ei sitä vissiin enää voi peruakaan.

Tuossa on siis mun kaverit, Asta ja Miina, jotka on jo saaneet seurakseen myös Tertun. Asta onkin jo muuttunut vähän semmoseksi "käsilaukkukooksi", mutta parin muun kaverin kanssa saan edelleen paiskia hommia ihan tosissani. Ja paiskinkin, muutaman kerran viikossa.

Mulla on myös valkku, Kukka, joka on aikamoinen piiskuri. Tai sitten se piiskuri olen minä itse, kun en kehtaa tunnustaa ettei kykene...
Ja sitten kun en, niin vetoan tietysti siihen, että mä olen niin vanha ja mulla on niin lyhyet sormet. Tai jotain.

Älyttömän huonoja tekosyitä kuitenkin kaikki.

Tässä vielä vastaus kysymykseen miksi treenaan GS:aa:

"puntinvääntö ei ole jaksanut innostaa enää hetkeen niin että ois ikinä päässyt niihin tuloksiin joihin ois halunnut. Tämä GS vastaa mun käsitystä laiskalle ihmiselle täydellisesti sopivasta lajista ja vaikutukset on juurikin niitä mitä mä olen treeniltä aina hakenut. Selkeesti yksinkertaiselle ihmiselle sopii yksinkertaiset jutut."