19. päivä

Aika kuluu ihan siivillä. Kohta on kolmas viikko täynnä. Sunnuntain lukemathan tässä varsinaisesti kai painaa, mutta mulla on hyvä syy uskoa, että edellisestä lukemasta ollaan tultu kilon verran alaspäin. Senttejä tiedän lähteneen taas sieltä sun täältä, koska sovittelin yksiä housuja.

Tänään kävi ilmi töissä, etten ole talossa suinkaan ainoa karppi. "Tosi harvinaista että nainen syö tuolleen kananmunia", tuumi eräs miespuolinen duunikaveri kun katseli mun iltapäiväateriaani (oli tänään siis keittomuna ja sisäfileetä, jota jäi eilisestä, yleensä se on ollut jotain kalaa). Kerroin, että tämä on tällainen ohimenevä laihis, lopetan kun olen tavoitteissa ja palaan taas normaaliin syömiseen, joka sisältää sekä voita että kermaa. (Suklaata en tainnut mainita.)
"Ei naiset yleensä uskalla syödä rasvaa." Juu, ei uskalla niin, sen verran hyvin meidät tässä maassa pelotellaan.

Mainittakoon nyt muuten, että mun "kesäkilot" ei kertyneet ihan muutamassa viikossa vaikka ne muutamassa viikossa on lähteneetkin. Eikä ne johtuneet rasvasta vaan jostain ihan muusta. Se syy jääköön lähipiirini tietoon.

Tämän päivän treenit jäi treenaamatta kun mua alkoi suunnattomasti laiskottaa kehän ruuhkassa seistessä (kävellenkin ois matka edennyt nopeemmin). Ajoin sitten Puolison kanssa sushille ja nyt meinaan vielä nauttia viikonlopun (ja vähän myös tuon melko tuoreen duunini) kunniaksi lasillisen samppanjaa (juu, sitä ihtiään). Kippis!