sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Restoratiivinen treenipäivä

Jos tulee aamuyöstä kotiin hilpeistä puutarhajuhlista ei ole viisasta alkaa pelleilemään painavien esineiden kanssa. Sen sijaan voi tehdä tunnin reippaan kävelylenkin ja hakea auton, sekä joogata parvekkeella auringonpaisteessa. Kroppa kiittää ja pää!

Olen tässä suunnitellut, että jos tekisin semmosen videopätkän jossa demoisin mun omaa tapaa lämmitellä ennen nostoja. Sehän sisältää mm. astangan aurinkotervehdys B -mukaelman. Kiinnostaisko semmonen ketään?

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Siinä se nyt on

Opinpahan tänään kuinka ne kädet pidetään. Bring it on, beibe, eipä enää tuu ylläreitä!


Riksussa kävin hyvässä porukassa nostelemassa. Kiitokset Markolle vinkeistä (ei silti, ettäkö niissä ois ollut jotain mitä en tiedä, korjaaminen vaan on pikkusen hidasta...) ja kaikille muillekin (Antsu ja Juuso, Minna, Ari, Tomi ja Kalle) mainioista treeneistä! Yksi tämän lajin parhaita puolia on kyllä ehdottomasti tuo sosiaalinen osuus!

torstai 28. heinäkuuta 2011

Blogin teemaan täydellisesti sopiva postaus

Kuvien väliin mahtuu neljä kuukautta vakavamielistä kuulatreeniä joka vie muutaman tunnin viikossa aikaa. Aerobista en ole tehnyt, muutamaa koiran kanssa köpsyteltyä lenkkiä ei oikein sellaiseksi voida laskea. Paitsi yhden kerran olen käynyt juoksemassa puolisen tuntia. Askelkyykkyjä en ole tehnyt yhtään ja kyykkyjäkin sen 45 kun treeneissä joku pakotti...

Ruokailutottumuksiani en ole muuttanut enkä kaloreita laskenut. Vaakalukema on muuttunut kilon, housujen koko pari tuumaa.


Kuvista voidaan konkreettisesti havaita, että voimailu tiivistää takamusta joka on mun ongelmakohta. Kohta mulla ei taida enää ongelmia ollakaan.

Se saisi mun puolestani myös levittää selkää, hauiksia ja hartioita, mutta sitä täytyy näköjään tässä vielä odotella. Mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa.

PS. Yksi tapa päästä itse jyvälle tästä hommasta on tulla puistotreeneihin...

Perustekniikkaa

Tunti käytiin kolmissa naisin läpi perustekniikoita Kuulasaunassa. Tällä kertaa tsekattiin ne kaikki muttei tehty sarjoja. Varmaan ens viikolla sitten kyllä tehdään.
Mukavaa oli!

Mä tarviin tuplakuulia...

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Fillarilenkki

Kehtaako edes tunnustaa, että oli sitten kesän eka fillarilenkki tämä. 16 kilsaa poljettiin, käytiin Espoon Keskuksen Punnitsejasäästässä ja siinä sitten lipsahdettiin myös syömään paikalliseen Amarilloon. Hyvä katkissalaatti oli.
Nyt on myös pähkinävarastot tankattu täyteen.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Hikee pukkaa

Mutten anna sen haitata.
Olin vähän, että jaksaako tässä mitään treeniä mutta hyvin se meni, työntöjä ja oalc:tä tein. Ja loppuun heilautin vielä pyramidin.

Jos joku muuten haluaa saada kahvaansa pitoa, niin ruostuttaminen käy yksinkertaisimmillaan näin:

  1. laita suihkepulloon muutama ruokalusikallinen merisuolaa ja noin puolitoista desiä vettä, anna muhia yön yli tai pidempään.
  2. Suihkuttele kahvoja suolaliuoksella ja jätä ne seisomaan (mieluiten) ulos tai parvekkeelle
  3. toista käsittely kunnes haluttu tulos on saatu aikaan. Voit myös pyyhkäistä pintoja välillä karkealla hiekkapaperilla. 
  4. Pyyhi rätillä suolat ja liiat ruosteet pois.


Loput suolavedet voi muuten käyttää ihonhoitoon, sopii erityisesti iho-ongelmaisille esim. päänahan tai psorin kosteutukseen!

edit:
Kahvamateriaaleissa on eroja ja kotimaisista malleista Compact-kahva ruostuu helpommin ja nopeammin kuin Spartanin vastaava. Jälkimmäisestä voi hioa pintaa rikki 40-karkeuden hiekkapaperilla. Kasapäin erilaisia versioita testanneena suosittelen Bauhausin punaista arkkia, jossa on pehmeä kangas pohjalla.
Jos voit jossain vaiheessa jättää kahvat pidemmäksi aikaa sään armoille pääset paljon helpommalla!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Viimeinen lomapäivä

Biitsikuulaa siellä Hangossa taasen. Maha oli liian täynnä ruokaa ja pohja liian pehmeä.
Oli muuten viimeinen kerta kun nostelen 16-kiloista huonolla alustalla!

Kuulat on muutettu auton peräkontista takaisin partsille.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Heiluu heiluu

Kuten tulin maininneeksi, heiluri on kuningasliike. Päätin siis, että sitä vois ruveta tekeen itekkin, vaikka välipäivinä kuten tänään pyramidin 12-20 kg:lla...
Käsiinhän se ottaa.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Jaksaa jaksaa

Tänään vähän arvelutti tuo kuumuus, mutta suunnistin kuulineni tuuliselle Mellstenin rannalle. Ja pysyttelin varjossa.
Hyvän rive +työntö +oalc +heiluri -vedon sainkin aikaiseksi. Ja ehkä myös muutamia uteliaita katseita...

Kovasti yritin järkätä itteeni Hyvinkäällekin, mutta eivät tietenkään pidä just tällä viikolla kisaryhmän aamutreenejä. Höh.
(Sanoo nainen, joka on perunut useemmatkin puistoreenit tässä kuussa...)

Täällä sisällä on lämmintä 29°C. Olen kerrankin vallan onnellinen tosta ilmastointipömpelistä!

torstai 21. heinäkuuta 2011

Kuulaharjoittelusta

Olen saanut vanhan kaartin nostajilta aika kivoja arvioita mun kisasuorituksista tekniseltä kantilta katsottuna. Totta puhuen niillä on ollut mulle paljon isompi merkitys kuin konsanaan sillä mitalilla, vaikka olenkin siitä meuhkannut kyllästymiseen saakka.

Rupesin miettimään, mistä se johtuu, että olen saanut tekniikan rakennettua niin siistiksi ja tällaisiin tuloksiin olen tullut:
- olen ensin tehnyt paljon etuheilautuksia, alussa tein niitä minuutin-pari ennen jokaista treeniä ja nykyisin treenin lopussa isommilla kuulilla. Niillä rakennetaan sekä otteen pitävyyttä, että sitä perusvoimaa, jolla kuula lähtee oikeaan suuntaan, ylöspäin. Samalla keskivartalon pito paranee niin, että varsinkin työntötekniikkaa on mahdollista kehittää eteenpäin.
Heilautus - tai keinautus joksi sitä itse mieluummin kutsun - ei ole mukava liike. Se on pidempinä sarjoina tylsää ja puuduttavaa ja alkaa tuntua kämmenissä, pakaroissa ja alaselässä. Se on kuitenkin perusliikkeiden kuningas.
- Kun käsissä ei ole niin paljon voimaa, että kuulia voisi roikottaa hauislihasten varassa, on räkissä nojattava taaksepäin jos meinaa työntää useita minuutteja. Se ei onnistu, jos ei luota keskivartalon tukeen ja jos ranka ei kunnolla jousta.
- Rankaan saa liikkuvuutta vaikkapa joogan taaksetaivutuksilla ja aurinkotervehdyksillä. Samalla tulee hankittua työntövoimaa oikeisiin paikkoihin, eli leveisiin selkälihaksiin, nikamien väleihin tulee tilaa ja hengitystekniikka paranee. Kun oppii käyttämään erilaisia hengitystekniikoita, pystyy paremmin rentouttamaan työtä tekeviä eikä turhia jännitä pinnallisia lihaksia, esim. vatsassa. Jooga on myös opettanut mulle bandhojen (vatsa- ja peräaukon lukko) käyttöä. Ne on siis niitä syvimpiä vatsalihaksia, jotka tukevat selkää ja joiden avulla työntöön saadaan nopeutta.

Vihaan joogan soturisarjoja. Ne ovat kuitenkin justiin niitä parhaita lukkoharjotteita.

Näiden kolmen asian jälkeen seuraava askel on jalkojen asento. Omalla kohdalla haasteita aiheuttaa lyhyet akillesjänteet, joiden takia en ole oikein koskaan päässyt edes kunnolla kyykkyyn (tai pääsen, mutta kannat nousee ilmaan). Siihen auttaa leveempi haara-asento ja/tai kunnon kenkä.

Yksi asia, joka helpottaa hommaa huomattavasti on sisäänrakennettu metronomi. Mulle ei tuota mitään ongelmaa pitää tahtia suunnilleen samana minuutista toiseen, kun hengitys on joka kerta saman pituinen, niin sisään, kuin uloskin.

Millaisia neuvoja siis antaisin uusille nostajille?
1) Treenaa ensin heiluria. Paljon. Sitten ota mukaan rinnalleveto ja räkkipito.
2)  Seuraavaksi tärkein asia on kuulan pysäytys yläasennossa. Opettele se ensin vauhtipunnerruksilla, siitä voit siirtyä pikkuhiljaa työntöihin ja tempaukseen.
3) Kuulan reitti on aina mahdollisimman lyhyt.
4) Anna itsellesi aikaa oppia asiat.
5) Harjoittele.

Parvekejoogaa

Lämmintä oli vaan ei hottia.
Joogasin ihan omaa "ohjelmaa"; aurinkotervehdyksiä eri tyyleillä, trigonasanaa, eteentaivutuksia, lohikäärmeitä, nukkuvia joutsenia, selän kiertoja, niskaseisontaa ja auraa ja mitähän vielä... Tunti siinä meni että heilahti. Nautinnollinen olo!
Jos nyt TAAS kirjoitan tähän, että tätä tarvis tehdä useemmin...
(kyllähän mä teen aurinkotervehdyksiä ennen jokaista kuulatreeniä, mutta silti :D)

Joogakoulun kortti loppui. Milla on kehunut sitä toista koulua (JoogaEspoo), voisin hyvin mennä syksyllä vaihteeksi sinne.  

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

LC:n kimppuun

Pääsin aloittamaan tänään taas LC-treenit. Alku tosin lähti jostain vanhasta tottumuksesta tms. työntöinä....
Hyvät fiilikset, eikä käteen edes tunnu sattuvan. Viime viikon mielikuvatreenikin tuntuu tehneen tehtävänsä.

Treenien jälkeen painuttiin Kallvikin rantaan picnicille. Siitä on vähän niinku tulossa tapa...

Huomenna 11. hääpäivä. Sovittiin, ettei käytetä sitä siivoamiseen :D

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Kiva päivä

Rakkaiden ihmisten kanssa vietetyn Picnicin lomassa vedin kovalla tempolla 3x 4 min työntötreenit ja käytiin tänään tekemässä pari lenkkiäkin kaverini Remun kanssa. Huomenna taas välipäivä. Saan uuden tukan :D

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Treeni jatkuu

On ollut vaikea päästää irti tosta miellyttävästä tunteesta jonka kisasuoritusten onnistuminen aiheutti ja käydä taas kiinni treeniin. Olin siis tiistain ja keskiviikon reissussa ja torstaina sitten aloittelin työntämistä. Perjantaina kivisteli taas lihaksia ja mä mietin, että "tätäkö tää olikin...".

Kädessä oleva reikä on hyvin parantunut. Eilen pistin siihen treenin ajaksi Compeedin ja se kesti justiin sen muutaman minuutin rinnallevedot ja tietty työntötreenit ihan ookoo. Oltiin Hangossa, koska elämäni mies on innostunut kite surfingista ja lähin harjoitteluun sopiva ranta on siellä. Saatiin olla melkolailla keskenämme kyllä. Itse kannoin siis kuulat sinne biitsille ja nostelin hiekalla pitkästä aikaa paljain jaloin. Hyvältä tuntui, vaikka selässä oli ollut jotain juilimista perjantaina. Joogata tarvis varmaan enempikin.


torstai 14. heinäkuuta 2011

Ne mun videot

Tässä ne nyt on, otetaan aikajärjestyksessä eli ensin työntö:



ÄLKÄÄ päästäkö ranteita vääntymään tolleen. Siitä ei hyvää seuraa!
Muuten saatte kaikin mokomin ottaa noista toistoista oppia, vaikka kuulemma asento vois olla kapeempikin. Kait se vois, mutta ei sitä kannata alkaa kisan aikana korjaileen. Korjaillaan treeneissä!

Sitten tämä tempaus:



Tästä ei ole itsellä muuta sanottavaa kuin että voisin ottaa oikeen käden mukaan vauhdittamaan tota vetoa. Nythän se näyttää ihan vamskulta.
Jos ette jaksa katsoa koko kymmenminuuttista, katsokaa viimeinen minuutti. Siinä tuli aika paljon taisteltua. Ja voitettua itsensä!

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Oon mä aika kova mimmi!

Rakvere biathlon 2011-kisareissu ei mennyt ihan niinku strömsössä, mutta lopputulos oli palkitseva.


Oltiin siis asiakseen tarkistettu vielä, että kyseessä on todellakin myös naisten kaksiottelu eikä mikään miesten kisan täytenumero, eihän me muuten oltais sinne edes lähdetty. Perillä meille sitten ilmoitettiin, että naiset vaan tempaa. Ja eikun parijonoon kaikki kisaajat ja marssimaan nostolavan poikki eestaas ja kuuntelemaan tervetulosanoja joista ei ymmärretty mitään. Kalle kävi joukkueenjohtajan ominaisuudessa vastaanottamassa lahjakassinkin: saatiin kaikki nostajat omat avaimenperät. Näytti ihan mitaleilta.

Sitten alettiin naisissa vängätä tästä biathlon-asiasta, että kun asia oli meille sähköpostitsekin vahvistettu (oli vai?) niin päätuomari päätti parin välivaiheen jälkeen (mm. "nostelkoot vaan suomalaiset keskenään"), että laitetaan kaikki naiset työntämään.

Kahdella kuulalla.

Eipä tarvinnut enää spekuloida ajatuksella, työntääkö 14- vai 15-pacella. 


Siinä vaiheessa oma olo oli ihan hohhoijjaa: aikatauluista ei ollut mitään tietoa eikä oikein mistään muustakaan ja "tankkaus" oli jossain kohtaa suoritettu kourallisella suolattuja manteleita ja puolikkaalla proteiinipatukalla. Kahvillakin ehdittiin käydä ennen punnitusta kun osoitetulla paikalla ei näkynyt mitään vaa'an tapaistakaan ilmoitettuun aikaan. Antti tuli sitten kertomaan, että kipinkapin vaa'alle jos aiotte ehtiä. Tuonne noin.

Omaa suoritusta odotellessa (sade olikin loppunut jo hyvissä ajoin aikaisemmin eikä enää häirinnyt meidän vetoja) napsin sitten suklaata ja tankkasin vettä. Kun se pullo hupeni, siirryin vissyyn silläkin uhalla, että kisassa alkaa röyhtäsyttää. Eipä alkanut.
Jännittämisestä ei siis voinut puhua.

Niveliä pyöräyttelin siinä jo hyvissä ajoin ennen viittä, kun kerran kisa alkoi viideltä ja tein jotain aurinkotervehdystä vähän. Nostamaan päästiin lopulta kai joskus kuuden ja seiskan välillä, yhtään en tiedä kun ei ollut kelloa missään. Huulipunakin unohtui laittaa.
Paitaa kastelin joka välissä nostolavalla olleista lammikoista. Välillä huudettiin toisillemme ja muillekin kisaajille kannustuksia. Sitten taas ihmeteltiin.
Nostojärjestystä muutettiin joka välissä ja kun sitten lopulta naisten piti aloittaa, niin kuulia olikin vaan kolme paria ja niitä muutettiin taas.


Työnnöstä tulikin sitten torso: jätin (kai) viidennellä toistolla sormenpään kahvojen väliin ja se kirpaisi sen verran, että aloin varoa ja nyrkit alkoivat kallistua. (En siis ollut treenannut koskaan ennen sitä sormien asentoa kahdella kuulalla eikä se onnistunutkaan tuosta vaan ja ajattelin, että en nyt sillä säätämisellä sitten sotke suoritusta kokonaan.) Kuulat alkoivat sitten painaa käsivarren sisäsyrjää ulospäin ja jokainen voi kokeilla miltä se tuntuu kun sitä jatkuu muutamia minuutteja... kuulemma noin 4,5.
Toistoja kertyi 39 ja mietin, että paremmalla ranteiden asennolla oisin ehkä työntänyt 60, tai siltä se ainakin tuntui. Räkkikin nojasi hyvin taakse, joten kyllä riepoi se käsijuttu.

Sitten odoteltiin tempauksen alkua taas x-aikaa, käytiin välillä lukemassa lähtölistoja jotka oli jatkuvasti vaiheessa ja käytiin taas huutamassa muille nostajille. Kallen tempauksen lopulla yksi ajanottaja-kisaaja tuli hakemaan Minnan ja Niinan kannustamaan kirjuri-Siriä työnnöissä. Hyvä etteivät liikaa karjuneet, niin jäi sitten Siri pronssille...

Tempauksessa oli tavoite asetettu 16-tahtiin ja että kestäisi yli 8 minuuttia. 140 tulos olis ollut ihan yläkanttiin.

Tempaisin 167. Kun nyt jälkikäteen katselen noita tilastoja, niin sehän ei ole huono tulos ensinkään.

Päässä takoi vaan numeroita yhdestä kahdeksaan. Välillä kuuntelin, että puolen minuutin kohdalla oli kasi ja sama täysillä minuuteilla. Muutaman minuutin jälkeen olin pari toistoa edellä. Neljän minuutin kohdalla ihmettelin, että onpa helppoa ja kevyttä, vaikka vasurilla teen, mutta ilmeisesti kuula lähti heti alusta saakka kulkemaan justiin oikealla reitillä. Sekin auttoi, että kisattiin ulkomitoiltaan pienemmillä kuulilla, joita ei tarvinnut yläasennossa erikseen tasapainoilla. Kättä tosin vähän rouhi, mutta tahti oli tasainen, hengitys kulki, eikä missään kohdassa tarvinnut edes pinnistellä. Olis varmaan pitänyt viidennellä minuutilla kiihdyttää vielä, mutta kun ei tullut ajatelleeksi.

Käden vaihdon jälkeen tiesin, että kymppi tulee täyteen, koska oikea on ollut niin paljon parempi ja niinhän se sitten tulikin. Lopussa pystyi vielä vähän kiristämään, vaikka vauhtia ei enää kuulaan enää voinut hakea, sen verran kipeetä se teki. En ollut koskaan ennen tempaissut fugleveja, mutta kummasti ne vaan irtoo kun on pakko.
Taisin esittää vielä jonkun hullunlehmän riemusamban siinä kun aika tuli täyteen. En muista, että oisin ollut edes hengästynyt.

Seuraava kommenttini taisi olla, että mua ei lopputulos kiinnosta pätkääkään, tempaukseeni olin sen verran tyytyväinen. (Sitä voi toki pohtia miten se ois vaikuttanut suoritukseen jos ois saanut kunnolliset työnnöt alle...)

Vaan kun tuli palkintojen jakamisen aika niin olihan se shokki, että olin sijoittunut hopealle vaikka kisassa oli liuta muitakin nostajia! Tempaus oli lopulta niin hyvä, ettei kukaan mennyt ohi, paitsi tietysti kisan voittaja, joka oli ollut kyllä edellä koko ajan. Jäin nimittäin kullasta toistasataa pistettä.



Paikallisethan on erikoistuneet tempaukseen, joten työnnöt heillä oli vähän sitä sun tätä. Näissä kisoissa laskettiin joka toisto joka kävi pään yläpuolella. Siitä huolimatta en olis itse halunnut lähtä tekemään yhtään hylsyä, jokaiseen lukituksen piti olla puhdas ja kaunis. Ovat kuitenkin laskeneet mun viimeisen työnnön toistoksi vaikkei se ole.
Käsissä ei tuntunut pahalta ennen kisaa eikä edes sen jälkeen, mitä nyt tuo kymmensenttisen kokoinen reikä oikeessa kämmenpohjassa näyttää aika ilkeeltä.


Ei voi myöskään unohtaa sitä, että meillä suomalaisilla oli myös ylivoimaiset kannustusjoukot joiden kanssa reissaaminen oli naurua täynnä. Kiitokset siis Minna, Niina, Kalle, Sonja, Antti ja Sami, jotka teitte tunnelmasta niin rennon ja tsemppasitte suorituksissa! Ilman teitä lopputulos ois ollut kyllä ihan toinen!

torstai 7. heinäkuuta 2011

Huoltotoimenpiteitä

Keskiviikon ohjelmaan kuului vielä joogaa puolitoista tuntia. Hartiat vois olla paremmin auki, muuten ei valittamista.
Tänään meen kasikiloisen kanssa puistoon katsomaan jos sinne joku eksyis. Katotaan sitten tilanteen mukaan mitä siellä tehdään vai teenkö mitään. Kävin eilen ostamassa toiset rannepannat, mutten tiedä voinko käyttää niitä kisoissa ainakaan. Ovat meinaan aika pitkät. Kokeilen tänään (ja toivon, ettei aiheuta mitään uusia ongelmia, on näissä vanhoissakin riittämiin).

Kisoihin saadaan muuten lisäjännitystä siitäkin, että ne järjestetään ulkona ja sääennuste lupailee mm. ukkosta. Se tietää tosi kivaa (ja lyhyttä) tempausta, mutta ainakaan ei tarvis kastella paitaa työntöjä varten. Mä sen kuitenkin unohdan...

No, huomenna matkaan kumminkin. Omat enkat siellä rapisee joka tapauksessa, meni miten vaan!

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Viimeistelyt osa 2

Nyt on fiilistelyt tehty ja kamat nakattu pesukoneeseen. Pakkaan ne huomenna kassiin enkä avaa sitä ennen lauantaita!

Jos yhtään siihen malliin sujuu lauantaina kuin mitä tänään, niin mulla ei ole huolen häivää. Eikä kai ole muutenkaan.

Pyydän Puolisoa ottamaan videolle pätkän mun suorituksista. Näätte sitten tekin :D

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Fiilistelyjä osa 1

Neliminuuttisia kisatahdilla. Hyvä mieli!
Hengitys toimii, tahti toimii, jalat toimii, kengät toimii. Kädet kivistää treenin jälkeen vähemmän kuin ennen treeniä.

Näitä lisää!

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Mä osaan tän, mä osaan tän, mä osaan tän

Mantra ei tänään auttanut, mutta ehkä se sitten viikon päästä.
Varmaan väärä aika päivästä? Tai joku muu juttu, mikä lienee tajuttoman hyvä tekosyy kun ei kulkenut tempaus. Ei.
Oli siinä paljon hyvääkin (suunta, hengitys, tempo). Sitä vaan ei kestänyt kovin kauaa.
Ihan hyvä, ettei ole arvokisat ne ens viikkoiset. Sais kaikkien vihat niskaansa. Nyt riittää kun haukkuu itse itseensä luuseriksi.

Vaikka enhän mä ole.
Mä olen ekan kerran temmannut 12-kiloista 5. huhtikuuta. Siitä on aikaa 3 kk.
Emmä tiedä voiko tässä mitään hillitöntä tulosta odottaakaan vielä.

Lähden tekemään parhaani ja katsotaan mihin se riittää.