torstai 21. heinäkuuta 2011

Kuulaharjoittelusta

Olen saanut vanhan kaartin nostajilta aika kivoja arvioita mun kisasuorituksista tekniseltä kantilta katsottuna. Totta puhuen niillä on ollut mulle paljon isompi merkitys kuin konsanaan sillä mitalilla, vaikka olenkin siitä meuhkannut kyllästymiseen saakka.

Rupesin miettimään, mistä se johtuu, että olen saanut tekniikan rakennettua niin siistiksi ja tällaisiin tuloksiin olen tullut:
- olen ensin tehnyt paljon etuheilautuksia, alussa tein niitä minuutin-pari ennen jokaista treeniä ja nykyisin treenin lopussa isommilla kuulilla. Niillä rakennetaan sekä otteen pitävyyttä, että sitä perusvoimaa, jolla kuula lähtee oikeaan suuntaan, ylöspäin. Samalla keskivartalon pito paranee niin, että varsinkin työntötekniikkaa on mahdollista kehittää eteenpäin.
Heilautus - tai keinautus joksi sitä itse mieluummin kutsun - ei ole mukava liike. Se on pidempinä sarjoina tylsää ja puuduttavaa ja alkaa tuntua kämmenissä, pakaroissa ja alaselässä. Se on kuitenkin perusliikkeiden kuningas.
- Kun käsissä ei ole niin paljon voimaa, että kuulia voisi roikottaa hauislihasten varassa, on räkissä nojattava taaksepäin jos meinaa työntää useita minuutteja. Se ei onnistu, jos ei luota keskivartalon tukeen ja jos ranka ei kunnolla jousta.
- Rankaan saa liikkuvuutta vaikkapa joogan taaksetaivutuksilla ja aurinkotervehdyksillä. Samalla tulee hankittua työntövoimaa oikeisiin paikkoihin, eli leveisiin selkälihaksiin, nikamien väleihin tulee tilaa ja hengitystekniikka paranee. Kun oppii käyttämään erilaisia hengitystekniikoita, pystyy paremmin rentouttamaan työtä tekeviä eikä turhia jännitä pinnallisia lihaksia, esim. vatsassa. Jooga on myös opettanut mulle bandhojen (vatsa- ja peräaukon lukko) käyttöä. Ne on siis niitä syvimpiä vatsalihaksia, jotka tukevat selkää ja joiden avulla työntöön saadaan nopeutta.

Vihaan joogan soturisarjoja. Ne ovat kuitenkin justiin niitä parhaita lukkoharjotteita.

Näiden kolmen asian jälkeen seuraava askel on jalkojen asento. Omalla kohdalla haasteita aiheuttaa lyhyet akillesjänteet, joiden takia en ole oikein koskaan päässyt edes kunnolla kyykkyyn (tai pääsen, mutta kannat nousee ilmaan). Siihen auttaa leveempi haara-asento ja/tai kunnon kenkä.

Yksi asia, joka helpottaa hommaa huomattavasti on sisäänrakennettu metronomi. Mulle ei tuota mitään ongelmaa pitää tahtia suunnilleen samana minuutista toiseen, kun hengitys on joka kerta saman pituinen, niin sisään, kuin uloskin.

Millaisia neuvoja siis antaisin uusille nostajille?
1) Treenaa ensin heiluria. Paljon. Sitten ota mukaan rinnalleveto ja räkkipito.
2)  Seuraavaksi tärkein asia on kuulan pysäytys yläasennossa. Opettele se ensin vauhtipunnerruksilla, siitä voit siirtyä pikkuhiljaa työntöihin ja tempaukseen.
3) Kuulan reitti on aina mahdollisimman lyhyt.
4) Anna itsellesi aikaa oppia asiat.
5) Harjoittele.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Terve ja tervetuloa kertomaan mielipiteesi!
Pidetään kommentit asiallisina, eikö.