maanantai 28. helmikuuta 2011

Seuraava testi

10 min mobbia +kasilla lämmöt, sitten
10 min Miinalla OALC 10 rpm =100 toistoa.

Vaihdoin tosin kättä min välein. Puuskuttaa hiukan mutta siinä kiihkeimmät.
Viikon päästä kokeilen yhdellä käden vaihdolla.

Ehkä mä selviän siitä Kanalastakin.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Pihalla

Ei erityisen reipasta ulkoilua vaan ihan semmosta laahustelua puolisen tuntia tai jotain. En kattonut kelloa. Sen sijaan kattelin naapurustoa sillä silmällä että mihin sitä alkais noita kuulia hilaamaan kunhan kelit sen sallii. Mä luulen, että valitsen ton rantakaistaleen tosta alapuolelta.

Hiukan suunnittelin jossain vaiheessa että tänään vois kuulaillakin, mutta olen muuttanut mieleni ja jätän huomiseen.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Lauantain testi

11 min mobbausta ja päälle kuulaa:
1 min heiluri
10 min 8 kg OALC 11-12 rpm yhdellä vaihdolla (aloitin vasurilla koska siinä on isompi hiertymä)
2 min palautus
6 min 12 kg OALC 10 rpm 1 min vaihdoilla (okei, vika minuutti vaan 9 rpm)
1 min heiluri kasilla sykkeen tasaamiseen.


Halusin testata miltä tuntuu tehdä 10 min suoritus. Liedon kanalan "kisoihin" asetettu tavoitteeksi 12 kg 8-11 rpm!



Nälkä kasvaa syödessä

Päivän palelut on paleltu ja vois ryhtyä kiusaamaan itteensä.

Moi, mä oon Terttu ja haistatan pitkät noille rääpäleille

perjantai 25. helmikuuta 2011

Hoteinta hottia

Normaaliaikatauluista poiketen menin torstaina Hot Yin -joogaan kun tänään (perjantaina) ei ole sitä Vinyasaa. Aika ahistavia asanoita oli osa, mutta selkää tuli venytettyä ja paljon.

Hieno tunne oli eteentaivutuksessa pistää kyynärpäät lattiaan. Tätä ei ole tapahtunut piiiiiiiiiitkään aikaan!

torstai 24. helmikuuta 2011

Karpin 10 käskyä

Kolme vuotta sitten olin tätä mieltä, eikä se ole muuttunut (ellei muutamaa sanamuotoa lasketa):

1) Muista syödä tarpeeksi.
Proteiinintarpeesi määräytyy painon ja aktiivisuuden perusteella 0,8-2 g/ rasvaton painokilo/ vrk. Jos pyrit ketoosiin, päivittäinen hiilihydraattimäärä on n. 20-60 g (joillakin jopa enemmän), oikein urheilullisen kohtuuhiilareiksi väittäisin vielä 150 grammaa ja rasvaa syödään sitten loput päivän kaloritarpeesta. ”Oikea” kaloritarpeesi määräytyy sen mukaan, mikä olisi kulutuksesi jos kehosi olisi terve, nimittäin varsinkin me jojolaihduttajat olemme yleensä onnistuneet kiusaamaan kehomme sellaiseen tilaan, jossa ”salaatinlehtikin lihottaa”. Nyrkkisääntönä sanottakoon, että se naistenlehtien perinteinen 1200 kcal on takuulla aivan liian vähän, ellet ole poikkeuksellisen pienikokoinen.

2) Muista juoda tarpeeksi vettä ja/tai kivennäisvettä.
Usein nälän- ja janontunne menevät sekaisin, joten lasillinen vettä aina kun hiukoo ei ole pahitteeksi. Huolehdi myös suolan saannista, varsinkin kesäaikaan.

3) Rasva ei ole vihollinen eikä kolesterolikaan,
joten ei ole mitään syytä vältellä normaalirasvaisia elintarvikkeita. Voit siis huoletta syödä kaikkea sitä, minkä virallisterveellinen kieltää: oikeaa kermaa, oikeaa voita, possun ja naudan rasvaisempia (ja samalla edullisempia) osia, broilerin koipia nahkoineen, kunnon juustoa. Pähkinät ovat hyvä ja helppo eväs, ”ateriankorvike” niille, joilla ei ole allergioita.
Toki transrasvoja (paketin kyljessä "osittain kovetettuja kasvirasvoja") kannattaa välttää kuin ruttoa. Niitä löytyy usein aika yllättävistäkin paikoista, esim. leivistä.
Myös maitotuotteissa on transrasvaa, mutta se ei ole tuota samaa kamaa joten sitä ei tarvitse varoa.

4) Parhaita hiilihydraattilähteitä ovat selluloosapitoiset juurekset, vihannekset ja marjat niiden sisältämien vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden vuoksi.
Useimmat karpit rajoittavat jollain tapaa hedelmien syöntiä välttääkseen liiallista sokeria. Se ei ole sen kummempi juttu kuin kaikkea saa syödä -virallisterveellinen, joka käskee rajoittamaan kermankäytön vain erikoistilanteisiin. Hedelmät sopivat ihan hyvin vaikkapa jälkkäriksi.

5) Pyri säännöllisyyteen ruoka-ajoissa.
Myös viikonloppuna. Ja söitpä sitten kerran (warrior) tai kuusi kertaa (zone) päivässä. Usein voit joutua pitämään eväitä mukana, mutta älä siitä stressaa, niin me muutkin teemme. Paitsi ne, joiden polttimo käy omilla rasvoilla ties kuinka pitkään.

6) Pyri valitsemaan käsittelemätöntä ruokaa.
Näin vältät parhaiten lisäaineita, maunparanteita ja piilohiilareita sekä niitä transseja.

7) Näistä voisit pyrkiä kokonaan eroon: rasvakkeet, kermakkeet, juustokkeet, jäätelökkeet ja mehukkeet sekä karkikkeet ja kaikenlaiset niksut ja naksut.
Tärkkelyspitoisten, eli viljojen ja perunan, sekä hedelmien ja sokerin suhteen joudut vetämään itse omat linjasi.

8) Muuta asennettasi.
Jos mielestäsi karppaus on täynnä kieltäytymisiä, minun mielestäni se vain tarjoaa vapauden valita ja näillä valinnoillani parantaa terveyttäni. Itse en keksi yhtään syytä syödä edellisen kohdan muka-ruuakkeita. Jos syön jätskiä, sen pitää olla ehtaa tavaraa ja tarjota oikeaa mielihyvää. Kohdallani ”oikea mielihyvä” ei synny siitä, että jotain nyt vaan sattuu olemaan esillä/käsillä/tarjolla. Ikävä kyllä, joudut tässäkin asiassa kuitenkin määrittelemään "oikean mielihyvän" itse.

9) Jos ruuanlaitto on sinulle pakkopullaa, pyri yksinkertaistamaan.
Ei asioista tarvitse tehdä kamalan vaikeita eikä joka päivä tarvitse syödä gourmeeta vaikka joku toinen niin tekisikin; nakkeja voi syödä suoraan paketista ja salattiainekset pilkkomatta jos ei huvita. Järjestelmällisempi, joustavampi tai muuten vain fiksumpi tekee isompia annoksia ruokaa kerralla ja pakastaa, mukavuudenhaluisempi, laiskempi tai muuten vaan fiksumpi puolestaan syö melkein samaa ruokaa päivästä toiseen. Vähän niinkuin ylähiilarillakin usein tehdään.

10) Ole kärsivällinen ja kuuntele itseäsi, sillä olet takuulla paras sinä itse!
Sinun ei tarvitse miellyttää kaikkia, ja karppina tuskin voisitkaan sitä tehdä. Jos olet aikuinen ihminen, sinulla on viimeistäänkin nyt oikeus päättää itse omista tekemisistäsi ja valinnoistasi, sillä kuitenkin kannat itse niistä myös vastuun. Painonpudostus saattaa välillä hidastua tai loppua kokonaan pitkiksi ajoiksi, mutta mihinkäs sinulla on kiire, tässä valmiissa maailmassa, varsinkin jos olet liikkeellä elintapojen muutosmielellä?

Täällä toinen lista samaan aiheeseen liittyen.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Ohhoh!

Päivän treeneissä mm.
- rivejä 16-kiloisella
- kymmenkunta OALC niin ikään 16-kiloisella
- työntöjä 2x8:lla (3 min, sitten poltti liikaa käsivarsissa)
- 36 työntöä putkeen ja tempauksia Miinalla

Ihan oikeeta edistystä siis! Jeeee!

Kädet ihan hajalla,

tiistai 22. helmikuuta 2011

Tiistai

Tiistaina joogataan.
Ohjaaja kävi vääntämässä mun asentoa paremmaksi ja nyt sattuu selkään. Ei ois vissiin tarkoitus?

maanantai 21. helmikuuta 2011

Hot Pilates

Sunnuntain jooga oli peruttu joten menin sitten 60 min pilatekseen. Elävästi muistan joskus tutisseeni niissä tiisereissä ja köllötelleeni selkä maassa viimeiseen saakka crisscrosseissa mutta nyt ei näköjään enää tarvi. On meinaan tuo voimapesä aika hyvässä kunnossa ja lavat kannatuksessa.

Tiistaina toivottavasti ois taas joogaa, tuo pilates on hyvä testi sillon tällön mutta muuten se ei enää palvele mun tarpeita kuten ennen.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Heiluu se

10 min kieputtelulämmöt ja 10 min Astalla:
1 min heiluria
4 min tempaus 24 rpm
2 min 22 rpm
2 min 20 rpm
1 min heilurit

Illalla joogaan. Heippa!

lauantai 19. helmikuuta 2011

Siitä suivaantuneena

(öh, siis viime keskiviikosta ja ehkä vähän tästä hullunlehmäntaudistakin),
3 min heilureita Astalla, 30 sek käden vaihto
3 min puolitempauksia 30+30+60+60
1 min heilureita että syke tasaantuu
2 min palautus

1 min heilureita Miinalla, (kaikissa 30 sek vaihto)
1 min rivejä
4 min OALC
1 min heiluria

Litra vettä jälkkäriksi.

Eka "oikee" reeni siis tolla 12-kiloisella mötikällä. Ens viikolla alan tempaan. Päätetty!

Oho, alle taisin myös hiukkasen pyöritellä noita niveliäni (10 min).

Ei paha päivä lainkaan tämä lauantai!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Nössö

Meillä oli kuntotesti. Olen aika nössö, en nimittäin uskaltanut lähtee yhtään riskillä liikkeelle ja sen näki lopputuloksesta. Joka ehkä haudataan nyt sit vaan mahdollisimman nopeesti parempien tulosten alle.

Kyseessä oli siis 5x6 min 5 min palautuksilla
- rivejä
- rive+punnerruksia
- työntöjä
- puolitempauksia
- vauhtipunnerruksia.

Ens kerralla rohkeemmin liikkeelle!

tiistai 15. helmikuuta 2011

Kivusta nautintoon on matkaa...

Näin sanovat joogakoulun sivuilla tämän päivän hot yin -tunnista:
"erittäin rentouttava ja rauhallinen joogaharjoitus, joka voimakkaasti vaikuttaa sidekudokseen ja energiaratoihin. Tunti soveltuu kenelle tahansa."


Voin kertoa, että tuo pitää täysin paikkansa: 90 minuuttia vähän yli 30-asteisessa salissa venyttämässä jokaista raajaa vuorotellen niin, että asento haetaan aina mahdollisimman mukavaksi. Tätä lisää, kiitos!


Mahtuiskohan tota soveltamaan saunassa... se on neliöhintaan nähden suorastaan säälittävän vähällä käytöllä.  

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sunnuntain ratoksi

Kaikin puolin hyvä päivä ollut, päivällä käytiin tuolla pakkasessa puolisen tuntia kävelyllä (olenko jo hehkuttanut sukattomuuden onnea??? No nyt olen: karvasaappaissa ei tarvita edes -16°C:een pakkasella sukkia, Jeeee!) ja äsken tossa innostuin mobbaamaan, kun törmäsin tommosiin Youtubevideoihin. Jampalla on näköjään sama kamppailulajipohjainen näkemys kun mulla noista kuulaperusteista.  

Kun sitten oli kerran nivelet vetreinä (jooga muuten toimii tossa liikeratojen laajennushommassa melko hyvin myös) päätin heilutella hiukan Astaakin (käden vaihto min välein):
2 min keinumista
2 min OALC 16 rpm
2 min tempaus 24 rpm
palautus 1 min
2 min OALC 15 rpm
2 min tempaus 23 rpm

Päivän liikuntaharrastukset ovat vieneet yhteensä noin 50 min aikaa ja nyt on kyllä sekä keho, että mieli oikein hyvässä kunnossa. Ja sitten suihkuun!

lauantai 12. helmikuuta 2011

GS vs. KF

Olen tutustunut molempiin lajeihin ja saanut niihin molempiin myös äärimmäisen pätevää oppia (GS, KF) ja siksipä pidän itseäni myös äärimmäisen pätevänä lausumaan aiheesta muutaman sanan:

Näiden lajien peruseron voisi ehkä kiteyttää näin: Sportissa on tarkoitus oppia liikuttamaan kuulaa käyttämällä siihen mahdollisimman vähän energiaa suoritetta kohden, Fitnessissä puolestaan mahdollisimman paljon.


GS eli Girya Sport on nimensä mukaisesti urheilulaji, jota varten treenataan kuten nyt urheilussa on tapana, lajinomaisesti. Kettlebell Fitnessiksi (lienenkö itse nimennyt lajin, en ole varma) kutsumani treeni puolestaan on eräänlaista kuulajumppaa, joka jossain määrin hyödyntää GS:stä tuttuja perustekniikoita, mutta sen lisäksi kuulan kanssa puuhataan paljon paljon muutakin. Iso osa liikkeistä olisi toteutettavissa yhtä lailla käsipainoilla ja ihan liian usein näkee treenaajia, joiden ehdottomasti pitäisikin tehdä niin.
Välillä liikkeiden toteutus on suorastaan vaarallisen näköistä, ja pahinta tilanteessa on se, että vieressä seisoo logopainetussa liivissään joku henkilökohtainen tRaineri, joka liikkeen suoritusta neuvoo. (Ja tästähän mulla on siis jopa omakohtaista kokemusta, ei tosin siitä vaarallisimmasta versiosta, mutta ihan vaan väärästä tekniikkaopetuksesta!) Nyt kun kuulailu on niin kovin muodikas laji, sitä alkavat tietenkin opettaa kaikki kynnelle kykenevät, ohjaajaksi kun voi ruveta käytännössä kuka tahansa.  
Näitä opetustuokioita varten on hyvä, että on olemassa fitnesskuulailun liikepankki ja ihmisten (varsinkin naisten) luontainen varovaisuus painavia esineitä kohtaan. Useimmissa liikkeissä painoa ei nimittäin liikutella sellaisia ratoja joilla voisi aiheuttaa pahoja vahinkoja kehossaan ja pienten painojen kanssa ei ole mahdollista rempomallakaan hajottaa paikkojaan. Vasta kun aletaan käyttää GS:n liikepankkia (työntö, tempaus) tai haastavampia kilomääriä, olisi ehdottomasti hallittava tekniikkaan liittyvät perusasiat ja muistettava noudattaa niitä koko ajan. Ettei (Kukka Laaksoa lainatakseni) "seuraava trendilaji olisi kuntoutus".

Omista tavoitteista riippuu kumpi laji kannattaa valita, vaiko molemmat. Kuulan kanssa jumppaaminen on mukavaa ja siinä hengästyykin kivasti, mutta nousujohteiseen tuloskehitykseen GS on ehdottomasti parempi valinta. Olen henk.koht. sitä mieltä, että jokaisen KF-treenaajankin kannattaisi silti opetella nuo perustekniikat osaavan kuulaurheilijan johdolla, sillä vaikka käyttäisitkin kuulaa lähinnä jumppailumielessä, oikea tekniikka ei ikinä vie metsään.

Jos et ole kovin liikunnallinen, oikeiden GS-tekniikoiden omaksuminen ei välttämättä tapahdu heti. Tällöin fitness-liikkeiden tekeminen on varmasti palkitsevampaa ja tarjoaa enemmän onnistumisen tunteita, eikä siinä ole mitään väärää. Omien kokemusteni mukaan GS sopii kuitenkin paremmin tällaisille laiskoille ja mukavuudenhaluisille treenaajille, jotka eivät halua käyttää liikaa aikaa kuntoiluun. Tekniikan oppimiseen uhrattu aika on sijoitus siihen, että jatkossa selviää tehokkaasta, koko vartalon  lihaskuntoa-, kestävyyskuntoa ja hapenottokykyä parantavasta treenistä halutessaan noin puolessa tunnissa. Eikä sitä kuntoutustarvettakaan tule kenties koskaan.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Asta ja Miina

Moi,
kerrottakoon nyt ensin, että Miina on meistä kahdesta se tuhdimpi, vaikka meillä on kuulemma sama vyötärönympärys. Hän itse väittää, että se painoero johtuu siitä, että hän on silkkaa terästä. Vähän kyllä epäilen.


Meidän homma on kehittää aSTAMIiNAa, jos ette arvanneet.

PS. Käskettiin sanoa, että Länkkärillä on ilmeistynyt uus juttu. Mitä se sitten mahtaakin tarkoittaa.


Astalla 10 min josta eka työntöjä 16 rpm, seuraavat 3 12 rpm ja vika LC 12 rpm
Miinalla 2 min työntöjä 10 rpm
Astalla 2 min LC 12 rpm
Minuutin palautuksilla.

Saa luvan riittää perjantai-illan reeniksi.
PS. Mikä vika kun ei mihinkään satu?

copy paste: Nyt multa nousee savu päästä!

Paatuneinkin positiivari menettää kaiken itsehillintänsä tällaisen uutisen edessä:
Aller alkaa julkaista 6-12-vuotiaille tytöille suunnattua lehteä, jonka nettisivuilta löytyy mm. laihdutusvinkkejä ja selluliitinhoito-ohjeita.
JUMALAUTA KUUSIVUOTIAILLE!
Nöyrin toiveeni olisikin nyt, että joka ikinen parturikampaamo Suomessa peruu sen seiskapäivänsä, kotijakeittiönsä ja ellensä tilauksen. Itse menin vastikään juurikin lankeamaan viimeksi mainittuun, pitää vilkaista josko on lasku tullut, ja katsoa miten tuosta tilauksesta pääsee eroon.

Minä en aio millään muotoa kannattaa kyseistä lehtitaloa ennen kuin se lopettaa PIENIIN LAPSIIN kohdistuvan HENKISEN VÄKIVALTAPROPAGANDAN julkaisemisen.

Rajansa kaikella SAATANA!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Jaksaa jaksaa

Nyt on sitten aloitettu varsinainen työntäminen. Kahdeksan minuuttia on muuten pitkä aika, vaikka vaihtaa kättä minuutin välein. Siihen vielä päälle 6, 4 ja 2. Ja alle tunti. Huomenna tekee kipiää. Ehkä mä sitten vaan lyhennän farkkuja...

PS. Ei tullut kuulien noudosta mitään. Mä en vaan osaa (paitsi uukkareiden teon, todella hyvin!).

Aurinkotervehdys

Mä viittaan aina tuohon alaspäin katsovaan koiraan (= vuori-asanaan), joka on siis tällainen:


Tuossa työnnetään siis lapojen lihaksilla ranteet suoriksi ja olkapäät pois korvista. Jos ranteisiin jää ryppyjä, asento on väärä.

Asento ei itselläni ole läheskään noin lyhyt ja kantapäitä saan taistella lattiaan, mutta mukava se on silti. Napa vedetään kiinni selkärankaan, hengitys ohjataan kylkiin. Tämä vahvistaa tosi hyvin noita kuulan nostamisessa tarvittavia lihaksia, sen lisäksi että venyttää selkää, takareisiä, pohkeita ja rangan ympärillä olevia pikkuisia lihaksia.

Kuva kaapattu tästä videosta.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Kehonhuolto on kiva asia

Varsinkin jos voi (taas) vetää pikku tirsat ennen harjoitusta.
Tänään oli asanat miellyttäviä ja samoin tahti. Ja ohjaajan ääni. Ja oikeestaan kaikki. Mitä nyt mun paita ahdisti niin, että otin sen pois. Oli mulla sentään semmonen lyhyt liivi kumminkin.

Nyt ei enää selkä jumita, ainoastaan nuo forkut on edelleen kipeet.  Mä siis nukuin taas viikonloppuna vieraassa sängyssä jolloin selkä alkaa väistämättä juilia. Ja muuten pitkään nukuinkin :D

kuva

Lyhyt ja napakka

Maanantai-illan treeni nimittäin: vartti tempausta kasikiloisella vaihtaen kättä jatkuvasti. Nämä forkut on nyt TOSI kipeet.
Onneksi keskiviikolle on varattuna kuulemma työntötreeniä. (Paitsi kun me kuitenkin alotetaan kertaamalla vanhaa. Ei se sit auta kun sisulla kai vaan...)

Tänään illalla joogaa. Ohjaajan nimi ei ole Heidi. Saa nähdä mitä sieltä tällä kertaa tulee.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Psykologiaa

Ensiksikin: sana repsahdus tarvis poistaa suomenkielestä vallan, sillä kyse on kuitenkin ensisijaisesti valinnan vapaudesta. Vapauden myötä seuraa sitten vastuu omista valinnoistaan. 

Omia valintojani ruoka-asioissa ohjailee kysymys "
onko tämä sen arvoista, tuottaako tämä suhteessa enemmän mielihyvää kuin -pahaa?" 
Mun kohdalla valinnat on tosi helppoja, koska useat ruoka-aineet aiheuttaa todellakin fyysisiä oireita, väsymystä, vatsavaivoja, jopa ihottumaa jne. 

Henkisen puolen oireilu on aina tietysti hankalampi määritellä, mutta jos sen vaivan näkee, että sen kerran tekee, eli
  1. vastaa kysymykseen miksi minä haluan valita näin enkä noin ja 
  2. löytää vastaukset sisä- eikä ulkopuolelta, esim. minun oloni kohenee vs. äijä sanoo että mä olen lihava
on jo voiton puolella joka kerta kun valintatilanne tulee eteen. 

Suosittelen, että teetät itsellesi em. asiasta muistuttavan amuletin, esim. kaulakorun, ranneketjun tai sormuksen, jota voit hypistellä hankalan paikan tullen. 

Rakastakaa (=arvostakaa, kunnioittakaa) itseänne ihmiset!



Liikunnan riemu

Mulla on ollut onni periä liikunnallisuus kotoa. Sen lisäksi, että isä raahasi mua mukana yleisurheilutreeneissä, futiskentänlaidalla ja hiihtolenkeillä, meilläpäin ei tunnettu sanaa joukkoliikenne. Meillä kuljettiin fillarilla. Kakarana olin hevoshullu ja tallille oli matkaa lyhintäkin reittiä 7 km suunta, valaistua vähän enempi. Kun sitä päivittäin polkee (tai vaikka vaan muutamaa kilsaa kavereille) niin kyllä siitä peruskunnon saa.

Yläasteella harrastin viisikin iltaa viikossa naisvoimistelua, koska tanssikoulua ei kylällä ollut.
Liikunnanopettajan mielestä se ei ollut liikuntaa ensinkään, hiihto oli.

Meille ei tietenkään opetettu minkäänlaista hiihdon tekniikkaa (hiukan epäilen, josko opettajalla oli siitä mitään hajuakaan).


Se, miten hiihtämisestä tulee nautinnollista selvisi mulle vasta muutama vuosi sitten. Siihen tarvitaan siis keskivartalon kannatus (eli syvät vatsalihakset), se sama joka parantaa tuloksia kaikissa muissakin lajeissa. Sen olin oppinut vasta aikuisiällä pilateksessa.

Meidän liikunnanopettaja yritti parhaansa mukaan kyllä kitkeä musta kaiken liikunnallisuuden, muttei lopulta onnistunut siinä. Kaikille ei käy yhtä hyvin. Niin, että jos tätä eksyy lukemaan joku liikunnanopettaja, muista, että kaikki treenit joissa käydään säännöllisesti hengästymässä on ihan saman arvoisia! Ei ole sinun asiasi määritellä mikä on ja mikä ei ole liikuntaa!

Itse treenaan nykyisin monestakin syystä, muun muassa siksi, että haluan jaksaa kantaa itse omat tavarani, kävellä pitkiä matkoja, nukkua hyvin, pitää selän suorassa ja haluan myös voida leikata omat varpaankynteni. Musta on ihan ookoo vaihdella välillä lajeja, innostua ja antaa innostuksen välillä hiipua ja löytää se sitten uudestaan. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei liike pysähdy.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Sovelletaan sitten heti

20 min tempaustreeniä kasikiloisella. Kyllä siinäkin ajassa saa hien pintaan.

Nyt mä hiffasin sen alastuonninkin kun olin sen tarpeeksi monta kertaa nähnyt:
ylhäällä pikkusormi käännetään johtamaan jotta kuula saadaan pidettyä mahdollisimman lähellä keskilinjaa eikä voima karkaa huitsankuitsaan. Eikä tarvi myöskään kumauttaa itteensä kuulalla ottikkoon. Siitä sitten vaan rannetta pikkasen hivautetaan oikeeseen asentoon että peukalo kääntyy johtamaan.
Riittävä kumarrus edessä takaa liikkeen jatkuvuuden ja nykimiset jää pois.
Helppoo kun heinänteko! Tarvii silti ehkä pari-kolme kertaa vielä testata uudelleenkin. Ja varsinkin sillä kilpakuulalla. Mun ehkä pitää tehdä reissu Helsinkiin tällä viikolla. Ei auta.

Englanninkielinen termi swing on muuten paljon parempi kuin "heilautus". Kyseessä kun on siis todellakin nimenomaan keinuva liike.

Hyvinkään kuulakisat 5.2.

Järjestäjille kiitokset hienosta katselukokemuksesta, (ensi kerralla verkkareissa...)!

Kuviin osuneilta lupaa kysymättä tässäpä lyhyt kuvareportaasi Hyvinkään kisasta, jota seurailin hiukan yli puoleen väliin. Reissun opetuksia olivat mm.

  • onpas se helpon näköistä kun sen osaa.
  • Nostamisessa kannattaa ehdottomasti välttää kaikkea turhaa liikettä.
  • Kymmenen minuuttia on pitkä aika.
  • Viimeiset pari minuuttia vasta pitkä aika onkin.
  • Kun katsoo 258 kertaa teknisesti täydellisen suorituksen tietää miten se pitäisi tehdä. Sen jälkeen näkemänsä tarvii enää soveltaa käytäntöön. 
  • Voisi ottaa tavoitteeksi itsensä ylittämisen kuten eräätkin sisupussit lavalla.

Etualalla kokonaiskisan voittaja, vieressä kakkonen
Tämä kuva viimeistään todistaa, että kahvakuulailulla nainen voi saavuttaa täydellisen fysiikan.
Vai näyttääkö Latvian maajoukkueeseen kuuluva Santa muka "voimailijalta"? 
Oikealla  kisan voittaja, vasemmalla sisukkuuden huipentuma.
Hakalanmäen ryhdin jäsentenväliset?
Kyydissä toisen polven nostaja?
Voittajan on helppo hymyillä. Myös nostaminen näytti kovin helpolta.

Taidan tästä ruveta reenaamaan.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Hot Vinyasa

Taisin ehtiä hetken nukahtaa ennen tuntia ja hyvä niin. Forkut huusi hoosiannaa siinä tunnin loppupuolella, mutta muuten jäi oikein positiiviset fiilarit. Tällä kertaa ohjelma oli ihan sama kun viime viikolla mikä oli kiva. Se viimeinen hankala asanakin tuli tehtyä jollain lailla.
Tästä on hyvä lähtä viikonlopun viettoon.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Hiertymä keskellä kämmentä

Päivän puolitoistatuntisen Staminan jäljiltä parannellaan paikkoja loppuviikko; tempaaminen tuntuu parhaillaan sekä kämmenissä, että forkuissa, huomenna kuulemma myös reisissä.
(Katotaan oisko musta silti perjantaina joogaamaan.)

Hyvää settiä, kuutta minuuttia on kiva tehdä!

PS. Tänään mä huomasin, että alaspäin katsova koira on hyvä valmisteleva liike tempauksen (ja vauhtipunneruksen) loppuasentoa varten. 

tiistai 1. helmikuuta 2011

Myös joogatunneissa on eroja kuten viineissä

Mä olen nyt käynyt vissiin kuudella "lempeällä" joogatunnilla, aina samaan aikaan tiistaisin. Erilaisia opettajia on ollut viisi ja tästä viimeisestä en tykännyt sitten yhtään. Note to self: vältä jatkossa "Heidin" tunteja.

Kyseessä oli nimittäin juuri sellainen tapaus, joka höpisee ja höpisee (sen kammottavan musan päälle vielä) joka häiritsee keskittymistä ihan suunnattomasti, koska siitä ei meinaa saada mitään selvää, mutta itse odottaa koko ajan, että sieltä tulis vielä jotain neuvoja. Tämä höpinällä venytetty asana tehdään vain toiselle puolelle ja siinä ehtii hengittää kahdeksasta viiteentoista kertaa. Toiselle puolelle toistettuna hengitetään noin kolme kertaa ja viimeisen uloshengityksen kanssa tulee jo kiire.

Alusta saakka oli ihan turha kuvitella pääsevänsä mihinkään flow-tilaan kun edes aurinkotervehdyksissä ei pääse kärryille. Montako hemmetin variaatiota niistäkin muka tarvitaan???

Mä olin ajatellut, että tää menee tälleen näppärästi, että käyn kahdesti viikossa joogassa ja se toinen päivä vois hyvin olla aina tämä tiistai. Nyt pitää ruveta lukemaan niitä lukkareita etukäteen ja suunnitteleen viikko-ohjelmaa sen mukaan, ettei tule enää mentyä tällaisille katastrofitunneille joista ei tule kun vihaiseksi.