Mä siirryin täältä tonne: http://blog.tiski.fi/2011/08/tervetuloa-uuteen-blogiini.html
Nähdään siellä joohan!
Kas näin heiluu kuula ja kuula heiluu näin
keskiviikko 31. elokuuta 2011
maanantai 29. elokuuta 2011
Jälkitunnelmia kisoista
Multa kyseltiin pitkin matkaa, että miksi en lähde kisaamaan 16-kiloisella. Siihen oli montakin syytä. Tärkeimpänä niistä varmaan se, että mä olen niin kilpailuhenkinen, etten lähde tuollaiseen kisaan katsomaan josko saisin raavittua jonkinlaisen tuloksen kasaan. Realistinen tulostavoite ois ollut jossain 90 nurkilla, sitä voi käydä kokeilemassa jossain salikisoissa, muttei SM-skabassa. Sinne lähden pärjäämään. Aikoinaan kävin Kanalan kisoissa katsastamassa lähtötilanteeni, mutta nyt alkaa olla jo jonkinlaista näppituntumaa siihen, mitä voi missäkin ajassa tehdä, mikä vaikuttaa mihin ja millaisia realistisia tavotteita voin asettaa tästä eteenpäin. Mullahan ei ole mikään kiire mihinkään!
Ilman vahvaa pohjafysiikkaa 16-kiloinen kuula on aika painava otettavaksi haltuun puolessa vuodessa. Nuorempana se olis saattanut vielä onnistuakin, mutta tässä iässä ei voi tuosta vaan ruveta rehkimään kovia treenejä viittä päivää viikossa. Ilmeisesti me ollaan 16-kiloisten sarjan voittajan Krissen kanssa nostettu suunnilleen yhtä kauan. Jos nyt vertaa meidän fysiikoita ja vuosirenkaita, niin on niissä jonkinlainen perusero, vai mitä?
Tästä hommasta ei ois tullut yhtään mitään ilman valmennusapua! Vaikka me ollaan oltu monestakin asiasta eri mieltä Kukan kanssa, niin hänelle kuuluu Iso Kiitos! Ei me helppoja olla me valmennettavatkaan, vaikka lahjakkuutta porukasta löytyykin runsaasti!
Kiitokset lähtevät myös Markolle ja Heikille!
Nyt ryhdyn itse testaamaan käytännössä mitä se on nostaa kahdella kuulalla, silleen miehekkäästi. Pitää tietää mistä puhuu, jos joskus vaikka menee neuvomaan jotakuta!
Seuraava kisa on siis Hyvinkäällä 5.11. Tulkaa sinne, jos haluatte nostokärpäsen puremia! Tulostavoite ei tule olemaan valtava, kahden kuulan kanssa homma on kuitenkin niin eri kuin yhden. Ja tässä on parhaassakin tapauksessa noin 8 viikkoa aikaa treenata, jos pysyy edes suurinpiirtein terveenä.
Mutta arvatkaas mikä on varmaa! Jos nostolavalle saakka pääsen, niin siihen saakka taistelen, ettei kroppa enää tottele mitään sille annettuja käskyjä. Ellei sitten kello pelasta ennen!
Ilman vahvaa pohjafysiikkaa 16-kiloinen kuula on aika painava otettavaksi haltuun puolessa vuodessa. Nuorempana se olis saattanut vielä onnistuakin, mutta tässä iässä ei voi tuosta vaan ruveta rehkimään kovia treenejä viittä päivää viikossa. Ilmeisesti me ollaan 16-kiloisten sarjan voittajan Krissen kanssa nostettu suunnilleen yhtä kauan. Jos nyt vertaa meidän fysiikoita ja vuosirenkaita, niin on niissä jonkinlainen perusero, vai mitä?Tästä hommasta ei ois tullut yhtään mitään ilman valmennusapua! Vaikka me ollaan oltu monestakin asiasta eri mieltä Kukan kanssa, niin hänelle kuuluu Iso Kiitos! Ei me helppoja olla me valmennettavatkaan, vaikka lahjakkuutta porukasta löytyykin runsaasti!
Kiitokset lähtevät myös Markolle ja Heikille!
Nyt ryhdyn itse testaamaan käytännössä mitä se on nostaa kahdella kuulalla, silleen miehekkäästi. Pitää tietää mistä puhuu, jos joskus vaikka menee neuvomaan jotakuta!
Seuraava kisa on siis Hyvinkäällä 5.11. Tulkaa sinne, jos haluatte nostokärpäsen puremia! Tulostavoite ei tule olemaan valtava, kahden kuulan kanssa homma on kuitenkin niin eri kuin yhden. Ja tässä on parhaassakin tapauksessa noin 8 viikkoa aikaa treenata, jos pysyy edes suurinpiirtein terveenä.
Mutta arvatkaas mikä on varmaa! Jos nostolavalle saakka pääsen, niin siihen saakka taistelen, ettei kroppa enää tottele mitään sille annettuja käskyjä. Ellei sitten kello pelasta ennen!
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Liedon SM-kisarappari
No niin, keväällä asetetut tavoitteet on nyt täytetty: rikoin 150 toiston rajan (153) ja voitin mestaruuden.
Ei se helposti tullut, ikävä kyllä videosta ei näe laskuria ja sitä, että lavalla 3 nostanut Taija yritti kaikkensa torpatakseen mun suunnitelmat
Onneksi nostettiin samassa erässä, musta ei olis irronnut tuollaista tulosta kuin pakkoraossa. Olisin tyytynyt johonkin 148 tulokseen ja hävinnyt kullan. Nyt voitin sen jopa reilusti, sillä Taija hävis mulle yhdellä toistolla, mutta tasatuloksellakin oisin kevyempänä vienyt mestaruuden. Sekunneissa tuo siis tarkoittaa noin kahdeksaa, että jos sen muuttaisi sprinttereiden juoksukilpailuksi, niin Taija ois ollut lähtötelineessä kun mä oisin kolkutellut maaliviivaa.
Ennen kisaa adrenaliini jylläsi niin, että tärisin ihan kauttaaltaan. Alkoi jo jännittää se, että saanko sen jännitystilan pois ennen tosipaikkaa. Yritin kaikenmailman hengitysharjoituksilla ja mantroilla (mä osaan tän, mä osaan tän) mutta ei, tutisin vaan. Onneksi Milla tuli puristamaan mua olkapäistä justiin ennen kun käveltiin lavalle, mua alkoi naurattaa ja se nauru laukaisi sen tärinäolon ja sitten olin ihan levollinen.
Että tossa on kuula ja tiedät hyvin mitä sillä tehdään.
Mun taktiikkani oli se, että alusta vaan täysillä eteenpäin. Olin tehnyt viikko sitten vahingossa kasiminuuttisen kisatahtivedon kun kutosta lähdin tekemään. Laitoin sen tuonne tuubiin nähtäväksi myös, mä nimittäin tein viimeisiä treenejä niin, että pistin vaan kameran nauhoittamaan enkä seurannut kelloa tai laskenut toistoja. Tiesin siis, että kasin pystyn joka tapauksessa vetämään siihen 15-tahtiin, normaalipäivänä. Loput sitten tilanteen mukaan. Sitähän mä en tietenkään halunnut paljastaa kilpakumppaneille etukäteen. Siinä syy myös siihen, että mun aiemmin perusteellisemmat treeniohjelmat hävisivät täältä blogista.
Kisatilanne on sellainen, että jostain se löytyy se lisävaihde, ehkä se oli tuo paita ja Foo-energia, ehkä vaan puhdas päättäväisyys, että periksi en anna.
Viimeiset 2 minuuttia oli karmeita. Me nähtiin koko ajan reaaliaikainen toistotilanne edessä olevasta näytöstä ja mun alussa vetämä kolmen toiston kaula oli kutistunut niin, että kahdesti oltiin tasaluvuissa. Mä olin noin puoli toistoa (laskurinpainajan sormien nopeudesta riippuen) edellä. Viimeisen minuutin alkaessa meinas iskeä epätoivo; tieto siitä, että mulla on vähintään 15 vetoa edessä tuntui todella lohduttomalta. Kestin kuitenkin loppuun saakka, kiitos yleisön hurjan kannustuksen!
Videolla on toki omastakin mielestä jokunen hylsy, mutta se mitä seurasin meidän jälkeen nostettua erää, niin pahemmatkin pomput sallittiin. Omat lukitukset on hyvin lyhyitä, mutta kyllä se kuula pysähtyy ylhäällä. En kuitenkaan alkanut lintsata edes sillä vikalla minuutilla, joten voin sanoa olevani hyvin ylpeä tosta suorituksesta!
Itseä ei enää hirveesti huolettanut jälkimmäisen erän nostajat, mutta kieltämättä puolivälissä kun Milla oli vieläkin kovemmassa tahdissa niin kyllähän se hetken hermostutti (tiesin myös, ettei Millalla ehkä ole sitä tahtoa, jolla mennään läpi harmaan kivenkin). Hänellä ei sitten vauhti riittänyt loppuun saakka. Kymppiminuuttinen ei ole nimittäin mikään piknikki. (Jälkikäteen kuulin, että Millan käsi oli krampannut ja siitä oli lopulta seurannut migreeni, että AUTS sanon minä! Ei ihme, jos tahti kuolee.)
Laskin videolta miten nuo toistomäärät meni per minuutti: toka ja kaks viimestä 16 rpm, muut 15. Eli tasanen oli tahti. Nyt jomottaa joka lihasta koska unohdin juoda palarin, kädet ei nouse edes jääkaapin ylähyllylle, mutta olo on huikea. Mä halusin voittaa mestaruuden ja nyt mulla on sellainen. Ens vuonna yritän sitten uudestaan, isommalla kuulalla.
Liedon kisajärjestelyt oli erinomaiset, mutta kahvimaidosta voisin kyllä huomauttaa...
Tuomaroin miesten nostoja kolme erää Heikin apparina ja loppuajan karjuin kurkku putkellä niin, että nyt on myös kurkku kipee.
Asustuksen lisäksi menin samanlaisella tankkauksella kuin viimeksi: aamiaisen jälkeen kisapaikalla suolamanteleita, prodepatukkaa ja pähkinäsuklaata. Sekä sitä kahvia. Illallakaan ei ollut vielä nälkä, mutta veljeni baarissa Suikkilan o'bassissa herkuttelimme silti kananuijilla (älyttömän hyviä!) Siskon poika ja hänen ihana tyttiksensä olivat löytäneet mulle -mitäs muutakaan kuin- mitalin, kisassahan jaettiin "vaan" pokaaleita.
Nyt parannellaan paikkoja ainakin viikon päivät (huom! sitä kutsutaan ylimenokaudeksi), sitten alkaa taas treeni. Kokemuksesta tiedän, että kun tämä leijuminen pn pakko lopettaa ja tarttua kuuliin, niin fiilis on, että "tätäks tää olikin".
Mutta mä haluan näitä tämän hetken fiiliksiä lisää ja jos sen eteen pitää tehdä töitä niin sitten tehdään.
Mä olen halunnut menestyä urheilussa ja nyt mulla on laji jossa se on mahdollista. Huolimatta siitä, että mä olen keski-ikäinen akka. Niin sitä vaan tuli pieksettyä nuoremmat (ja yksi vanhempi, nimittäin Pronssi-Teija, josta ei kyllä ikinä uskois!). Ei fyysisellä voimalla, vaan tekniikalla ja tahdonvoimalla. Se oli ansaittu voitto!
Tehkää perässä!
 |
| Diploomin tekstin näkee lukea täältä. Siinä puhutaan mm. miehekkyydestä ;P |
Ei se helposti tullut, ikävä kyllä videosta ei näe laskuria ja sitä, että lavalla 3 nostanut Taija yritti kaikkensa torpatakseen mun suunnitelmat
Onneksi nostettiin samassa erässä, musta ei olis irronnut tuollaista tulosta kuin pakkoraossa. Olisin tyytynyt johonkin 148 tulokseen ja hävinnyt kullan. Nyt voitin sen jopa reilusti, sillä Taija hävis mulle yhdellä toistolla, mutta tasatuloksellakin oisin kevyempänä vienyt mestaruuden. Sekunneissa tuo siis tarkoittaa noin kahdeksaa, että jos sen muuttaisi sprinttereiden juoksukilpailuksi, niin Taija ois ollut lähtötelineessä kun mä oisin kolkutellut maaliviivaa.
Ennen kisaa adrenaliini jylläsi niin, että tärisin ihan kauttaaltaan. Alkoi jo jännittää se, että saanko sen jännitystilan pois ennen tosipaikkaa. Yritin kaikenmailman hengitysharjoituksilla ja mantroilla (mä osaan tän, mä osaan tän) mutta ei, tutisin vaan. Onneksi Milla tuli puristamaan mua olkapäistä justiin ennen kun käveltiin lavalle, mua alkoi naurattaa ja se nauru laukaisi sen tärinäolon ja sitten olin ihan levollinen.
Että tossa on kuula ja tiedät hyvin mitä sillä tehdään.
Mun taktiikkani oli se, että alusta vaan täysillä eteenpäin. Olin tehnyt viikko sitten vahingossa kasiminuuttisen kisatahtivedon kun kutosta lähdin tekemään. Laitoin sen tuonne tuubiin nähtäväksi myös, mä nimittäin tein viimeisiä treenejä niin, että pistin vaan kameran nauhoittamaan enkä seurannut kelloa tai laskenut toistoja. Tiesin siis, että kasin pystyn joka tapauksessa vetämään siihen 15-tahtiin, normaalipäivänä. Loput sitten tilanteen mukaan. Sitähän mä en tietenkään halunnut paljastaa kilpakumppaneille etukäteen. Siinä syy myös siihen, että mun aiemmin perusteellisemmat treeniohjelmat hävisivät täältä blogista.
Kisatilanne on sellainen, että jostain se löytyy se lisävaihde, ehkä se oli tuo paita ja Foo-energia, ehkä vaan puhdas päättäväisyys, että periksi en anna.
Viimeiset 2 minuuttia oli karmeita. Me nähtiin koko ajan reaaliaikainen toistotilanne edessä olevasta näytöstä ja mun alussa vetämä kolmen toiston kaula oli kutistunut niin, että kahdesti oltiin tasaluvuissa. Mä olin noin puoli toistoa (laskurinpainajan sormien nopeudesta riippuen) edellä. Viimeisen minuutin alkaessa meinas iskeä epätoivo; tieto siitä, että mulla on vähintään 15 vetoa edessä tuntui todella lohduttomalta. Kestin kuitenkin loppuun saakka, kiitos yleisön hurjan kannustuksen!
 |
| Oma huutosakki. Näiden lisäksi kuulin kyllä monta monta muutakin ääntä! |
Videolla on toki omastakin mielestä jokunen hylsy, mutta se mitä seurasin meidän jälkeen nostettua erää, niin pahemmatkin pomput sallittiin. Omat lukitukset on hyvin lyhyitä, mutta kyllä se kuula pysähtyy ylhäällä. En kuitenkaan alkanut lintsata edes sillä vikalla minuutilla, joten voin sanoa olevani hyvin ylpeä tosta suorituksesta!
Itseä ei enää hirveesti huolettanut jälkimmäisen erän nostajat, mutta kieltämättä puolivälissä kun Milla oli vieläkin kovemmassa tahdissa niin kyllähän se hetken hermostutti (tiesin myös, ettei Millalla ehkä ole sitä tahtoa, jolla mennään läpi harmaan kivenkin). Hänellä ei sitten vauhti riittänyt loppuun saakka. Kymppiminuuttinen ei ole nimittäin mikään piknikki. (Jälkikäteen kuulin, että Millan käsi oli krampannut ja siitä oli lopulta seurannut migreeni, että AUTS sanon minä! Ei ihme, jos tahti kuolee.)
 |
| Blondi-Krisse vei 16 kg mestaruuden, takarivissä raskaan sarjan pronssi-Tiiti, mun takana Taija, joka oli paljon parempi häviäjä kuin mä oisin ollut! |
Laskin videolta miten nuo toistomäärät meni per minuutti: toka ja kaks viimestä 16 rpm, muut 15. Eli tasanen oli tahti. Nyt jomottaa joka lihasta koska unohdin juoda palarin, kädet ei nouse edes jääkaapin ylähyllylle, mutta olo on huikea. Mä halusin voittaa mestaruuden ja nyt mulla on sellainen. Ens vuonna yritän sitten uudestaan, isommalla kuulalla.
Liedon kisajärjestelyt oli erinomaiset, mutta kahvimaidosta voisin kyllä huomauttaa...
Tuomaroin miesten nostoja kolme erää Heikin apparina ja loppuajan karjuin kurkku putkellä niin, että nyt on myös kurkku kipee.
Asustuksen lisäksi menin samanlaisella tankkauksella kuin viimeksi: aamiaisen jälkeen kisapaikalla suolamanteleita, prodepatukkaa ja pähkinäsuklaata. Sekä sitä kahvia. Illallakaan ei ollut vielä nälkä, mutta veljeni baarissa Suikkilan o'bassissa herkuttelimme silti kananuijilla (älyttömän hyviä!) Siskon poika ja hänen ihana tyttiksensä olivat löytäneet mulle -mitäs muutakaan kuin- mitalin, kisassahan jaettiin "vaan" pokaaleita.
Nyt parannellaan paikkoja ainakin viikon päivät (huom! sitä kutsutaan ylimenokaudeksi), sitten alkaa taas treeni. Kokemuksesta tiedän, että kun tämä leijuminen pn pakko lopettaa ja tarttua kuuliin, niin fiilis on, että "tätäks tää olikin".
Mutta mä haluan näitä tämän hetken fiiliksiä lisää ja jos sen eteen pitää tehdä töitä niin sitten tehdään.
Mä olen halunnut menestyä urheilussa ja nyt mulla on laji jossa se on mahdollista. Huolimatta siitä, että mä olen keski-ikäinen akka. Niin sitä vaan tuli pieksettyä nuoremmat (ja yksi vanhempi, nimittäin Pronssi-Teija, josta ei kyllä ikinä uskois!). Ei fyysisellä voimalla, vaan tekniikalla ja tahdonvoimalla. Se oli ansaittu voitto!
Tehkää perässä!
lauantai 27. elokuuta 2011
Voitto tuli
tuloksella 153 toistoa. Marginaalia jäi 1 tai oikeastaan 2 toistoa, sillä hopeamitalisti oli mua painavampi, joten tasatuloksella oisin edelleen mestari.
Phiu!
Phiu!
Kohta se taas alkaa
Tarkemmin sanottuna tasan klo 14. Jos et jostain syystä päässyt paikalle kannustamaan mua mestaruuteen, niin voit seurata hommaa osoitteessahttp://www.ustream.tv/channel/lc-sm-2011 ja hurrata kotona.
Esimerkiksi näin:
"Hyvä! Hengitä!" tai "Hyvin menee! Rauhassa vaan!"
Ja sitten kun on noin puolitoista minsaa jäljellä, niin
"Nyt urku auki, nyt ei tarvi enää säästellä!"
Kyl te tiedätte!
Long cycle on liike, joka tehdään kahdella kuulalla. Liikkeeseen kuuluu rinnalle veto ja työntö. Kuulat nostetaan maasta rinnalle ja tämän jälkeen tehdään normaali työntö. Jokaisen työnnön välissä kuulat heilautetaan alas jalkojen väliin ja keskeytymättömällä liikkeellä vedetään rinnalle työnnön alkuasentoon. Tämän jälkeen tehdään uusi työntö. Suoritus lasketaan kun kuulat ovat rinnallevedon jälkeen valmiissa asennossa suorilla käsillä pään päällä.Lähde Painonnostoliitto/ Kahvakuulaurheilu
Työntö lähtee alkuasennosta missä kuulat ovat rinnalla ja kädet ovat vartaloa / kylkiä vasten koukussa ja jalat ovat suoristuneina. Nostettaessa kuulia suorille käsille vartalon ja jalkojen tulee suoristua. Noston jälkeen jalkojen ja kahvakuulien tulee olla samalla linjalla vartalon kanssa kädet suorina. Liikkeen tulee olla yhtäjaksoinen ja käsien tulee suoristua ennen jalkoja. Liike ei saa olla punnerrus. Kilpailijan nostettuan kuulat ylös ja saatuaan asentonsa valmiiksi tuomari laskee suorituksen. Naiset suorittavat lajin yhdellä kuulalla. Maksimisuoritusaika on 10 min jonka aikana saa kerran vaihtaa kuulan toiseen käteen.
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Sitten lepo
No niin, takana hyvä ja perusteellinen tunnin pooga. Keksin myös mikä tätä kättä vaivaa. Siinä on penikkatauti.
Muistan joskus takavuosina mulla oli sellainen pohkeissa. Käveleen ei pystynyt, mutta juoksu onnistui. Pakko oli siis ajatella, että sillä se lähtee millä on tullutkin kun muuten ei ois päässyt mm. töihin...
No, kyllä se aikaa myöten menikin.
Siispä ens viikko hyvin pitkälti lepoa.
Ai niin, pomo pisti tänään pöytään vedon: kumpi hommaa ensin arvokisamitalin (EM, PM, MM). Pakkohan siihen oli lähtee, ei se ole helppoa hänelläkään!
Nyt siis kisakamat kassiin ja ovensuuhun odottamaan lähtöä!
Muistan joskus takavuosina mulla oli sellainen pohkeissa. Käveleen ei pystynyt, mutta juoksu onnistui. Pakko oli siis ajatella, että sillä se lähtee millä on tullutkin kun muuten ei ois päässyt mm. töihin...
No, kyllä se aikaa myöten menikin.
Siispä ens viikko hyvin pitkälti lepoa.
Ai niin, pomo pisti tänään pöytään vedon: kumpi hommaa ensin arvokisamitalin (EM, PM, MM). Pakkohan siihen oli lähtee, ei se ole helppoa hänelläkään!
Nyt siis kisakamat kassiin ja ovensuuhun odottamaan lähtöä!
tiistai 23. elokuuta 2011
Kyl se tästä
Vikat vedot porukassa ennen lauantaita. Miten noihin kisakumppaneihin vois suhtautua vastustajina, en tajua. No, ehkä mä sen kymppiminuuttisen onnistun ja jos nostetaan eri erässä niin sit vähän pidempään.
Jos nostan jälkimmäisessä, en tiedä haluanko tietää ekan erän tuloksia ennen omaa vetoa. Muuttaisko se jotenkin omaa taktiikkaa? Joka on siis, että unohda vasemman käden ongelmat ja nosta. Ehtii sitä sitten parannella seuraavan viikon ja vaikka sitä seuraavankin.
Tässä Milla ohjaa joogaa (korjaan, Noogaa). Kyllä, kyllä se herätti ihmetystä ohikulkijoissa.
Mulla veti tietysti varpaista suonta tuolla pihalla. Huomenna omat poogat jos tarkenee. Jos ei niin sit Ooogaa (olohuonejoogaa).
Jos nostan jälkimmäisessä, en tiedä haluanko tietää ekan erän tuloksia ennen omaa vetoa. Muuttaisko se jotenkin omaa taktiikkaa? Joka on siis, että unohda vasemman käden ongelmat ja nosta. Ehtii sitä sitten parannella seuraavan viikon ja vaikka sitä seuraavankin.
Tässä Milla ohjaa joogaa (korjaan, Noogaa). Kyllä, kyllä se herätti ihmetystä ohikulkijoissa.
Mulla veti tietysti varpaista suonta tuolla pihalla. Huomenna omat poogat jos tarkenee. Jos ei niin sit Ooogaa (olohuonejoogaa).
maanantai 22. elokuuta 2011
Pooga
Olen näköjään unohtanut kirjata tänne eilisen joogasession. Partsijooga (=pooga) piti tällä kertaa sisällään erilaisia aurinkotervehdyksiä (vaikkei aurinko edes paistanut) sekä selän ja käsien venytyksiä.
Nyt odottelen sitä, että reipastuisin käväisemään tuolla urheiluhallilla tsekkaamassa, josko siellä ois talveksi treenitiloja. Meniskö kävellen vai fillarilla... pitäis päättää.
...noh, ei sitten mene kun alkaa sataa. Sairastuminen kun ei ole vaihtoehto tällä viikolla. En mä muuten niin hirveen sokerista ois.
Heilautinpa sen kunniaksi taas 15-pyramidin.
Nyt odottelen sitä, että reipastuisin käväisemään tuolla urheiluhallilla tsekkaamassa, josko siellä ois talveksi treenitiloja. Meniskö kävellen vai fillarilla... pitäis päättää.
...noh, ei sitten mene kun alkaa sataa. Sairastuminen kun ei ole vaihtoehto tällä viikolla. En mä muuten niin hirveen sokerista ois.
Heilautinpa sen kunniaksi taas 15-pyramidin.
lauantai 20. elokuuta 2011
Viimeistelyjä
Eilen tuli kanankoipien paistumista odotellessa heilautettua pyramidi 15 toistolla. Tänään sitten vähän enempi, työnsin eka nelosen 16:lla 14 rpm ja sitten pari kakkosta 12:lla á 18 rpm. Loppuun parikymppistä heiluria niin, että nyt on hiki ja pitää mennä uudestaan suihkuun. Onneksi ei mennyt kampaus pilalle.
Illalla rapujuhlat. Mä oon autolla.
Illalla rapujuhlat. Mä oon autolla.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
VeNyyyy
Ja nitisee.
Meillä ois tänään ollut teräksiset kokoontumisajot, mutta priorisoin itelleni joogasession parvekkeella. Tämä ruho ei muuten pysy toimintakuntoisena, se on nähty!
Siispä aurinkotervehdyksiä, muutama dynaaminen asana ja päälle piiiiiiitkiä perusvenytyksiä (lonkankoukistajaa, takareittä, selän kiertoa, auraa). Joogaksi ne muuttuu hengittämällä. Nyt onkin keuhkot täynnä. Ja vatsa!
Meillä ois tänään ollut teräksiset kokoontumisajot, mutta priorisoin itelleni joogasession parvekkeella. Tämä ruho ei muuten pysy toimintakuntoisena, se on nähty!
Siispä aurinkotervehdyksiä, muutama dynaaminen asana ja päälle piiiiiiitkiä perusvenytyksiä (lonkankoukistajaa, takareittä, selän kiertoa, auraa). Joogaksi ne muuttuu hengittämällä. Nyt onkin keuhkot täynnä. Ja vatsa!
tiistai 16. elokuuta 2011
Rakkaudesta rautapalloon
Kymmenkunta minuuttia rentoja vetoja, hyvältä tuntuu taas. Eilinen hieronta ehkä auttoi vähän tohon vasempaan forkkuun. Ja lepo.
perjantai 12. elokuuta 2011
Glukosamiini
Mutsilla on ollut nivelongelmia jo monta vuotta ja lääkäri on joskus määrännyt hänelle niihin Glukosamiinia, sitä on tähän saakka hankittu tietty apteekista, koska Suomessa se on reseptilääke. Se on siis "elimistössä luonnostaankin esiintyvä sokerimolekyyli, jota solut käyttävät solun ulkoisen tukirangan, esimerkiksi rustokudoksen rakennusaineena." (Lähde)Mä rupesin tuossa kerran katsomaan hänelle jotain vastaavaa iHerbistä ja pistin tilaten kun sieltä oli tulossa mulle myös magnesiumia ja deetä. Kun en sitten saanut saman tien toimitettua tota kuvan purkkia Turkuun tulin testaneeksi sitä itse ja voin kertoa, että aine toimii kun junan vessa! Mulla on nimittäin välillä olleet erityisesti kyynärnivelet ja lihasten kiinnityskohdat aikas kipeenä, johtuen tietysti nostamisesta. Se pysäytys on aika väkivaltainen liike ja sitä kun toistaa tarpeeksi monta kertaa niin tottahan ne ärtyy.
Otin noita kapseleita aamuisin yhden ja kolmessa päivässä kaikki jomotukset katosivat.
Annosteluohjeessa muuten sanotaan aamuin illoin, mutta ainakaan mulla ei ole mitään tarvetta tuplata tota annosta.
Jos olette tilaamassa ekaa kertaa, niin koodilla VUL805 saa 5$ alennusta laskusta.
Suomeen ei kannata tilata yhdessä paketissa tavaraa yli 45 eurolla (tsekkaa taalan kurssi: forex.fi) koska ne ohjataan kulkemaan suoraan Tullin kautta. Toisaalta iHerbin postikulut on muutamia taaloja, joten jos isompaa erää tarvitsee, niin sitten vaan pilkkomaan se eri lähetyksiin!
torstai 11. elokuuta 2011
Torstai
No niin, miksköhän mä vihaan kyykkäämistä... ainakin siksi, että tämä istumalihasten jomotus ei ole missään suhteessa tehoon ja tuloksiin. Plain pain, no gain. On niitä nimittäin tullut tehtyä ennenkin mutta missä se muka näkyy.
Noh, päivän treenikin oli sitten hyvin kevyitä vetoja kasilla tuolla Kuulasaunassa. Tosi mukavat treenit kuitenkin, testasin vähän uutta näkökulmaa tempauksiin. En meinaan oo tainnut temmata kertaakaan sen kisareissun jälkeen... (enkä meinaakaan silleen oikeesti ennen kun tämä toinen kisareissu on tehty!)
Tiistain kuvasaalista vielä: kisaamaan menevät muidut vakavina, näiden tytsyjen kaa ei kannata pelleillä!
(Milla ja Taija tulee mun kanssa samaan sarjaan. Kovaa vastusta on tiedossa!)
Noh, päivän treenikin oli sitten hyvin kevyitä vetoja kasilla tuolla Kuulasaunassa. Tosi mukavat treenit kuitenkin, testasin vähän uutta näkökulmaa tempauksiin. En meinaan oo tainnut temmata kertaakaan sen kisareissun jälkeen... (enkä meinaakaan silleen oikeesti ennen kun tämä toinen kisareissu on tehty!)
Tiistain kuvasaalista vielä: kisaamaan menevät muidut vakavina, näiden tytsyjen kaa ei kannata pelleillä!
(Milla ja Taija tulee mun kanssa samaan sarjaan. Kovaa vastusta on tiedossa!)
 |
| Milla |
 |
| Kirsi |
 |
| Krisse |
 |
| Taija |
Mutta Mirjalla on varaa hymyillä. Vielä.
tiistai 9. elokuuta 2011
maanantai 8. elokuuta 2011
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Lenkillä taas
Piti noutaa auto tuolta kavereiden pihasta ja siitä oon perinteisesti huolehtinut minä. Tosi kiva ilma kävelyyn, mutta edelleen on semmosta painostavaa. Ei tuolta kyllä ukkosta saada, ainakaan tänne meidän nurkille.
Tässä on pari edellistä viikkoa Heiaheiasta. Laitan kuvitukseksi kun onhan tää vähän tylsän näkönen blogi noin muuten. Onpas mulla ollut olevinaan reipas viikko...
Tässä on pari edellistä viikkoa Heiaheiasta. Laitan kuvitukseksi kun onhan tää vähän tylsän näkönen blogi noin muuten. Onpas mulla ollut olevinaan reipas viikko...
lauantai 6. elokuuta 2011
Mehutonta menoa
Olipa kerran treenipäivä...
aamupäivästä aloin lämmitellä kuulatreeniä varten, mutta päätin sitten siirtää sen myöhemmäksi kun oli semmonen olo, ettei tästä kropasta irtoa oikein mitään.
Vähän ennen viittä yritin sitten uudelleen ja... noh, olihan se nyt treeni, mutta ei niistä suoritteista teknisessä mielessä ylpee voi olla.
Huomenna paremmalla tatsilla? Menis vaikka toi matalapaine ohi, jos se oli sen vika.
Kohta lähden henk.koht slutwalkille tohon Latokaskeen. Ei siis tarvis sataa.
aamupäivästä aloin lämmitellä kuulatreeniä varten, mutta päätin sitten siirtää sen myöhemmäksi kun oli semmonen olo, ettei tästä kropasta irtoa oikein mitään.
Vähän ennen viittä yritin sitten uudelleen ja... noh, olihan se nyt treeni, mutta ei niistä suoritteista teknisessä mielessä ylpee voi olla.
Huomenna paremmalla tatsilla? Menis vaikka toi matalapaine ohi, jos se oli sen vika.
Kohta lähden henk.koht slutwalkille tohon Latokaskeen. Ei siis tarvis sataa.
perjantai 5. elokuuta 2011
Viikonloppu voi alkaa
Hurraa, sain kuin sainkin hyvät joogat tälle viikolle. 50 minuuttia parvekkeella, hatha vinyasaa ja yiniä sekaisin sulassa sovussa.
Huomenna ois Helsingissä Slut walk, kuula käsivarrella se menis ihan aerooobisesta...? Ei vais, huomenna nousee taas keltainen ja sininen. Ei näytä paperilla löysältä tuo veto, ei.
Huomenna ois Helsingissä Slut walk, kuula käsivarrella se menis ihan aerooobisesta...? Ei vais, huomenna nousee taas keltainen ja sininen. Ei näytä paperilla löysältä tuo veto, ei.
torstai 4. elokuuta 2011
Raskas päivä
Olipahan voimaton olo, mutta tein silti kaiken mitä oli ohjelmaan kirjattu, melkein puoli tuntia rankkaa treeniä mm. kuuden minuutin työntö 16-kiloisella.
Mulla on sellainen olo, että tämä olikin ihan eka sellainen. LC:tä oon kyllä tehnyt kutosen mutten työntöjä. Vikat toistot oli aikamoista taistelua, itse asiassa tokavika varmaan hylsy (punnerrus).
Olosuhteet huomioon ottaen (Kuuma, väsy!!) pakko olla hyvin tyytyväinen!
Tietty alle tein tota videoitua mobbahässäkkää. Taidan tänään katsoa ton Criminaaliohjelman teevestä ja venytellä sen äärellä. Ärsyttävää kun Houset on uusintoja :/.
PS. Tyyliblogissa on meneillään arvonta. Siihen saa ihan kaikki osallistua!
Mulla on sellainen olo, että tämä olikin ihan eka sellainen. LC:tä oon kyllä tehnyt kutosen mutten työntöjä. Vikat toistot oli aikamoista taistelua, itse asiassa tokavika varmaan hylsy (punnerrus).
Olosuhteet huomioon ottaen (Kuuma, väsy!!) pakko olla hyvin tyytyväinen!
Tietty alle tein tota videoitua mobbahässäkkää. Taidan tänään katsoa ton Criminaaliohjelman teevestä ja venytellä sen äärellä. Ärsyttävää kun Houset on uusintoja :/.
PS. Tyyliblogissa on meneillään arvonta. Siihen saa ihan kaikki osallistua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)